Nääpän kestikievari
Vuonna 1675 anottiin Nääpän taloon kuninkaalta oikeutta pitää krouvia. Kuningas suhtautui anomukseen myötämielisesti ja jo samana vuonna alettiin pitää krouvia. Myöhemmin pidettiin myös kestikievaria, jossa oli määrätyt hinnat.
Hinnat olivat monenlaisia. Tarjolla oli kannu piimää ja kannu olutta, joka maksoi killingin ja kuusi runstykkiä. Ryypystä paloviinaa veloitettiin yhdeksän runstykkiä, samoin naulasta leipää.Yksinkertaisen aterian, joka sisälsi voita, leipää, suolakalan ja lihaa, sai kahdella killingillä. Kananmuna maksoi kahdeksan killinkiä ja kana kaksi killinkiä. Yösijasta perittiin killinki, ja jos halusi vuodevaatteet oli se lisäksi yhden killingin ja neljä runstykkiä. Jos vielä halusi erikseen lämmitellä takkatulen ääressä, maksoi se yhdeksän runstykkiä.
Nääpällä oli tuolloin paljon karjaa, kuten lehmiä ja kanoja. Hevosia oli yleensä runsaasti työntekoon ja matkustamiseen. Joskus niitä saatettiin jopa myydä, mikäli joku maksoi hyvin.
Omaa olutta ja vaurautta kaupankäynnillä
Olutta kun tarjottiin, viljeltiin oma ohra itsellä kun sitä kerran tarvittiin oluen valmistukseen. 1600–1700-lukujen vaihteessa ei paljon maitoa juotu, eivät lapsetkaan. Olut oli tavallaan ruoan jatkeena ja se oli paljon sakeampaa kuin nykyisin.
Koska väkeä liikkui paljon Nääpän talon ohitse pohjoiseen, itään ja länteen, talon isäntä toimi kauppamiehenä. Hän myi viljaa, ruokaa ja yösijaa panttia vastaan. Pantit olivat yleensä kultaa, hopeaa ja lasitavaraa. Koska laillisen omistusoikeuden saamiseksi omistaja ei yleensä pantteja tarvinnut, haettiin tavaroihin oikeuden päätös omistusoikeudesta ja ajan kuluessa Nääpän talon isännät vaurastuivat. He olivat myös ostaneet lisää maata sekä saaneet yhteiskunnallista arvostusta.